Tällä hetkellä, tässä maailmassa, mulla on vain kaksi ihmistä, joita rakastan yli kaiken. Poikaystävä, ja mun oma sisko. Kaksi ihmistä, joita ilman en jaksaisi. Ensimmäistä en koskaan kuvitellut löytäväni. Uutena Vuotena hän vain oli siinä vieressäni. Opettamassa mulle korttipeliä, jonka nimeä en edes kehtaa toistaa. Ja nyt tämä sama ihminen on minulle aivan liian tärkeä. Liian monta kertaa saanut lohduttaa mua, liian usein auttanut kun on ollut paha olla. Toivon vain, että osaisin itse auttaa yhtä paljon, tai tehdä edes jonkinlaisen vastapalveluksen. Koska ilman häntä en nytkään olisi tässä kirjoittamassa tätä merkintää.

Sisko. Ei perinnöllisesti. Mutta henkisesti. Ihminen, jonka olen tuntenut melkein koko ikäni. Tähän mennessä meistä on tullut toisillemme enemmän kuin vain parhaita ystäviä, me ollaan siskoksia. Missä on toinen, on melko varmasti toinenkin. On yhdessä rikottu sääntöjä, ja oltu pulassa liian monta kertaa. Kuitenkin aina samassa liemessä, josta ollaan yhdessä selvitty. Ja aina naurettu jälkeenpäin.

Kaksi, joita tosiaan rakastan yli kaiken. Toivottavasti jaksatte olla tässä elämässä tukipylväinä tästä päivästä eteenpäinkin. Lupaan olla teille sitä samaa.